Pieni kertomus aluksi

Arvo koelallaan, jossa yläharvennuksen jälkeinen metsä on kasvanut hyvin. Kasvu 6,9 m3 vuodessa.

 

Pieni kertomus aluksi:

  Kettusten siirtolaisperhe ei halunnut tehdä aukkoa vaan 

kasvattaa arvometsää

- Jos olisin uskonut kiltisti viranomaisia kuten muutkin ja hakannut aukkoja, tästä mökistä olisi tullut jo lähtö!

Näin sanoo maanviljelijä Arvo Kettunen Petäjävedeltä. Hän on jo vuosikymmeniä hakannut menestyksellä metsiään yläharvennuksella. Uusi metsä kasvatetaan valmiista alikasvoksesta, usein hyvinkin vanhoista ”omaa vuoroaan” odottaneista puista.

Metsäbyrokratian mielestä näin ei saada kunnon metsää. Sen sijaan pitäisi harventaa alta, siis ottaa pois pienempiä ja tehdä metsästä tasarakenteinen ja  - lopuksi aukko. Maalla tätä mallia kutsutaan "abortihakkuuksi".

Mutta Arvo Kettusen laskelmat osoittavat aivan muuta: vanhakin puu ampaise hyvään kasvuun, kun se saa tilaa ja valoa. Luontaisesta alikasvoksesta tulee laatumetsää, josta valtaosa voidaan myydä tukkina, jolloin saadaan 2,5-kertainen hinta kuitupuuhun verrattuna.

Uhmaamalla viranomaismääräyksiä Kettusen perhe on saanut metsistään jatkuvasti säännöllistä tuloa ja moninkertaisen tuoton verrattuna siihen, että he olisivat totelleet määräyksiä. Hienoa on sekin, että heidän metsänsä on metsän näköinen eikä myllätty murrokko, josta valuu vuosikymmeniä ravinteita vesistöihin. Arvo on kalastusalueen isännöitsijä ja tämäkin asia kiinostaa todella suuresti, kun turvetuotanto ja metsätalous ovat muuttaneet kotivesiä.

Kaikki sai alkunsa siitä, että luovutetusta Karjalasta tuli sodan jälkeen Petäjävedelle asutustilalliseksi kova ukko, Johannes Kettunen perheineen. Hän ei ottanutkaan lakkia päästä heti metsävirkamiehen nähdessään. Kun perhe sai aavistushakkauksilla käsitellyt metsät, 44 hehtaaria, joissa ei ollut jäljellä muuta kuin jättöpuusto, oli edessä totinen paikka: uskoa virkamiehiä ja raivata jätepuustokin pois istutusten tieltä, jolloin metsistä ei olisi tullut vuosikymmeniin karjatilalliselle tuloja  - siis kauhea paikka - tai tehdä jotain ihan muuta. Kettuset päättivät tehdä muuta: ns. hylkymetsästä tuottavan metsän.

Tämän työn myötä heidän käsityksensä metsiemme kasvuehdoista lisääntyi ja tarkentui ja Johannes ja Arvo Kettunen yrittivät vaikuttaa tietoineen niin viranomaisiin kuin päättäjiinkin, mutta turhaan. He mm. tekivät asiaa käsittelevän omakustanteen ”Suomen metsien suuri hävittäminen”. 

Arvo Kettunen on nyt hoitanut näitä metsiä vuodesta 58 alkaen, omistajana vuodesta 1976, ja tutkimustensa perusteella voi sanoa, että yläharvennuksella hoidetut metsät ovat tuottaneet ainakin puolet paremmin kuin pakolla uudistetut "tehometsät" Petäjävedellä keskimäärin. Sillä on ollut ratkaiseva merkitys tilan taloudenpidolle: - Avohakkuutalouden jäljiltä minulla olisi vieläkin velkaa, jos olisin taipunut kuten muutkin, hän sanoo.

Alussa 1947 metsissä oli puuta 1619 m3 (yli 7 cm:n puita), sieltä on otettu vuosikymmenien myötä lähes 11 000 kuutiota ja tälläkin hetkellä metsissä on puuta n. 5 000 m3. Näihin tuloksiin ei olisi koskaan päästy avohakkuilla! Yli 60% näistä kuutioista on otettu pihalle tukkina. Avohakkuun kaavalla lukema olisi ollut pienempi.

Lue näiltä sivuilta koko kiehtova tarina! Se kyseenalaistaa täysin keskeiset teollisen metsänhoidon kovat opit.

"Me muutimme tässä kohdassa 64 vuotta sitten tänne: tämä puu oli 100-vuotias, mutta vain 10 cm:n paksuinen. Sen jälkeen on alkanut hurja kasvu, kun annoimme puulle oikeuden elää - vastoin viranomaisten määräyksiä. Vanhakin puu toipuu hyvin, kun saa tilaa ja valoa. Puu oli 2,1 m3, kun se kaadettiin v. 2013."